Keskiviikko on viikon toinen maanantai.

Tässä sitä taas ollaan, keskiviikkoaamuna hereillä klo 8, ilman minkäänlaista suunnitelmaa päivälle.
Harmitti herätä. Ulkona oli vielä pimeää, silloinhan on vielä yö! Unettaa.

Eilen kävin ravintoterapeutilla.
Meni paremmin kuin ajattelin aluksi. Vaikka jännittihän sitä. Tuntui ettei saa henkeä. Sitä tavallista.
Tyttö (tässä voi puhua tytöstä, oli niin nuoren oloinen) oli kiva. Ei alkanut mitään hiilihydraattisoopaa juttelemaan (no eihän se sitä ole, mutta tiedän ne jutut jo, kiitos.), vaan kyseli ja kertoili (toivottavasti) oikeita asioita. Ja lupasi järjestää allergiatesteihin "lähetteen" lääkärille, joka toivottavasti suostuu kirjoittamaan sen ihka oikean. Loppuviikosta kuulee siintäkin. Ja syödä pitää enemmän. Sen kyllä tiesinkin jo. Näkeehän sen päältä.

Niinpä niin.. keskiviikko. Mikään ei tunnu pidemmältä kuin keskiviikko. Paitsi ehkä Hämeenkosken pätkä Lahdentiellä Lahdensuunnasta Tamperetta kohden ajellessa. Hämeenkoski 2km. Hämeenkoski 2km. Hämeenkoski 2km. Eikö ne lopu koskaan?

np. My Dying Bride - From Darkest Skies